Puulinnun synnyn historia

Linnunvuolu

Ihmiskunnan kultuurihistoriassa on muinaisuudesta saakka mainintoja puisesta linnusta ja sen moninaisesta symboliikasta. Nimityksiä on erilaisia. Akateemikko Martti Haavio kertoo erityisestä sielulinnusta ja N.E. Hammarstedt puhuu inspiraatiolinnusta. Egyptiläisessä mytologiassa sielua merkitsevä hieroglyfi on linnunmuotoinen.

Jeesuksen kasteessa tapaamme lintuaiheen, Matteuksen evankeliumissa kuvataan Pyhän Hengen saapuvan kyyhkysen muodossa. Gotlannissa uskottiin Hammarstedtin mukaan, että jos joulupuu poltettiin kokonaan, siitä nousi käki-kesälintu. Oma isäni saattoi sanoa lintujaan käkilinnuiksi siksi, ettei käki tee omaa pesää. Hän koki omassa elämässään, ettei ollut saavuttanut omaa kotia. Tämän ajatuksen voi yhtäältä myönteisessä hengessä tulkita myös siten, ettei ihminen saakaan liiaksi kiintyä maalliseen kotiin.

Minusta on tärkeätä muistaa perinne, löytää uudelleen satuja ja tarinoita puulinnusta. Tämän vuoluoppaani henkinen innoittaja on juuri puulintu.

Sen vuoleminen, kuten vuoluharrastus yleensäkin, on osa oman kansamme elävää henkistä perinnettä. Vuolun harrastamisessa, kuten aina käsityössä, on tärkeää keskittyminen, hiljaisuus ja samalla mielikuvituksen lento.

Näin ihminen pystyy kohtaamaan itsensä ja työstämään ja tutkimaan niin sisintään kuin puutakin omien henkisten ja fyysisten kykyjensä mukaisella oikealla tavalla. Puukko ja puu ovat kansallista omaisuuttamme. Niiden avulla opimme tuntemaan itseämme paremmin ja myös arvostamaan itseämme. kun tutustumme omaan kulttuuriimme, on meidän mahdollista tuntea ja arvostaa myös muita kulttuureja ja niiden ilmenemismuotoja. (Ote kirjasta: Opi vuolemaan)