Onko Käsityöllä, ja Askartelulla eroa

Käsityöläisyyden parissa toimineena haluaisi kertoa jotain sellaista josta voisi olla jotain iloa niille jotka vasta miettivät tulevaisuuden Ammattiaan. Tällaisen aloitus lauseen tahdoin asettaa itselleni muistuttamaan miksi mahdollisesti tulen kirjoittamaan, tai lainaamaan omia vanhoja tapahtumia joissa olen ollut mukana.

Tässä teksti joka julkaistiin Taitolehdessä 2013 (Blogi)

Onko Käsityöllä, ja Askartelulla eroa

Ihmisen kasvuprosessi on jatkuvaa kehittymistä uusien asioiden oivaltamiseen, niiden ymmärtämiseksi on käytetty monenlaisia synonyymejä.

Käsittäminen, on käytössä jopa Eduskunnassa jossa asiat Käsitellään.

Olisiko mahdollista lähteä purkamaan tämän sanan kautta ,sitä ihmisen erityisasemaa johon Maailma on ikäänkuin asettanut hänet.

Elämän ei tarvitse olla yhtämittaista uuden oppimisen, ja kouluttautumisen taivalta.

Elämä voi olla Seikkailu, ja sen myös tulisi olla sellainen, jokaisen persoonan oman erityisyyden vuoksi.Käsityöläisyyden Rikkaus on hänen ajattelunsa, ja käsiensä yhteistyössä.

Arvostaessaan omaa työtään haluaa tehdä sen, juuri siihen materiaaliin joka on tarkoitukseen sopivaaa laadullisilta ominaisuuksiltaan kuin myös eettisiltä, ja esteettisiltä.

Tällaisen tarkastelun joutuu jokainen Käsityöläinen kohtaamaan omassa työssään

Olin 1970-luvun lopulla Matkailualan Messuilla Lausannessa, siellä oli useita Intiaani perheitä Kanadasta, ja he tekivät Perinteisiä käsitöitä Työnäytöksinä. Murheellista kuitenkin oli havaita ettei heillä ollut alkuperäis materiaaleja kuin osittain. Tällainen tilanne luo Käsityöhön Askartelun leiman. Mitenkään Askartelua väheksymättä, on aivan selvää ettei voida perustaa Kädentaitojen oppimista sen varaan.

Peruskoulu on varsin keskeisessä asemassa tässä asiassa, kirjoitukseni alussa totesin Käsittämisen olevan oivalluksen eräs synonyymi, tai päinvastoin.

Opetuksen tarkoitus on luoda Maailman käsittämisen, ja oivaltamisen ilmapiiri ymmärtää elämän perusta.Onko mitään sen merkityksellisempää kuin ymmärtää omaehtoisen tekemisen olevan yhteydessä juuri oivaltamiskyvyn kehittymiseen

Pitäessämme kiinni eettisistä arvoista haluamme tehdä hyvää kaunista, ja kestävää.Tuottaa jotakin juuri siihen tarkoitukseen sopivaan materiaaliin, tehdessämme ”oikeaan” materiaaliin, teemme sen niin hyvin kuin vain osaamme.

Harrastaminen, ja askarteleminen ovat luovaa toimintaa parhaimmillaan, sitä ei voi kieltää. Kuitenkin perustana ei ole enää materiaalin merkityksellisyys samalla tavalla kuin tehdessämme Käsityötä. Askartelun vapaus materiaalikeskeisyydestä johtuu juuri tästä vapaudesta olla yhdistelemässä mitä erilaisimpia asioita touhuta kaikenmaailman ideoiden parissa miettimättä varsinaisesti tarpeita, tai merkityksiä kovin ehdottomasti.

Tällä kirjoituksella en halua ottaa kantaa kummankaan puolesta, tai vastaan koska molemmilla on paikkansa, niitä tarvitaan, ja ne voivat tukea toisiaan todella merkittävällä tavalla.

Elämme Tavaratalo elämää, olemme keskellä suunnatonta markkinameininkiä, voidakseen keskittyä myös oman sisimpänsä ymmärtämiseen voi todeta, että siihen pääsee kaikkein kokonaisvaltaisimmin ryhtymällä luomaan omaa esinemaailmaa omiin tarpeisiin, ehkä joku muukin sitten ihastuu aikaansaannoksiimme.

Omaleimaisen Käsityön edellytys luoda myyntimenestys, on tehdä kestävää tuotantoa. Kestävän tuotannon perusta on oikeat materiaalit, sekä tarkoituksenmukaisuus, että esteettinen muoto. Tämä luo sellaiset puitteet joihin pyrkiminen antaa motivaation ammatin harjoittamiseen, harratajan osalta asioiden ei tarvitse välttämättä olla näin

Olisi hyvä muistaa ettei maailma tarvitse esineitä, vaan ihminen. Ihmisinä haluamme monenlaisia asioita, silloin kun meillä on mahdollisuus vaikuttaa omalla tekemisellämme, tehkäämme se hyvin, ja kauniisti….

Keuruulla 10 huhtikuuta 2013

Joel Nokelainen